maanantai 27. tammikuuta 2014

Oli kuulkaas tekemisen meininkiä, kun 10:llä perinnerukilla opeteltiin kehräämään!


Viime viikonloppuna pidin kotitalousneuvonnassa kehruukurssin. Suurin osa kurssilaisista toi omat tai lainatut rukit mukanaan. 3 rukkia sain lainaksi, joten kiitos siitä Liisalle, Kaijalle ja Anna-Maijalle =)  Lisäksi toin oman rukkini niin saimme kaikille kurssilaisille rukit. Lauantaiaamuna aloitimme värttinän teolla ja jokainen kurssilainen valmisti itselleen värttinän. Olin lukenut Tuulia Salmelan "Kehrääjän käsikirjasta", että värttinällä on helpompi oppia kehräämään, koska värtinällä kuitua venytetään samalla tavalla kuin rukissakin ja siinä hoksaa mitä täytyy tehdä sitten kun kehrätään rukilla. Meidän suomalaiset perinnerukit ovat ns. nopeita rukkeja, joten niillä kehrääminen on aloittelijoille haastavaa ja taito kasvaa vain tekemällä!


Oli tosi mukavaa, sillä jokainen sai launantaina jo värttinällä lankaa =)

Sunnuntaina aloitimme rukkivarikolla, vähän niinkuin formulakisoissakin. Jokaisen kurssilaisen rukki kaipasi huoltoa, sillä suurinta osaa  ei oltu käytetty vuosikymmeniin. Tarkistimme nyörit ja uusimme osaan, pyöriviin metalliosiin tiputettiin rasvaa ja joissakin rukeissa oli ämmä niin jumissa, että oli hangatava kynttilää puuruuviin, että saatiin lankoja kiristettyä. Käytiin yhdessä läpi rukin osat: ämmä, tyttäret, kehrä, lyhty, liipotin, pyörä jne. Irrotimme kehrän ja opimme miten rulla vaihdetaan, tarkistimme myös lyhdyn ja hampaiden kunnon.


Tämä sininen rukki oli lähes 100 vuotias (pohjassa kirjoitus ostettu 1917) ja niin vain saatiin toimivaksi kun laitoimme uudet nyörit rukkiin. Monikohan nykyajan työkalu kestää 100 vuotta täysin toimintakunnossa? Viikonloppuna kaikki käytetyt rukit olivat vähintään eläkeiässä! Kehräystaitojen karttuessa on toiveissa saada kaunista lankaa, mutta se vaatii harjoittelua. Kehräysviikonloppuna pääsimme hyvään alkuun ja jokainen sai jonimmoisen vyyhdin aikaiseksi kerattua villalankaa.

Opeteltiin me myös villan karstaamista ja lepereiden tekemistä, mutta varsinaista lankaa kehrättiin merinovillatopseista ja hahtuvakiekoista, sillä niillä on helpompi aloitella ja tulla ensin sinuksi rukinkin kanssa. Kun niistä saadaan jo kelpolankaa niin voidaan siirtyä ihan perinteiseen kehräykseen. Parilla kurssilaisella oli omia lampaita, mikä oli oikein mukavaa, sillä nyt tiedämme keihin otetamme yhteyttä, kun tarvitsemme uutta kehräysmateriaalia=)


Kaijan kaunis rukki ja alakuvassa Kristiinan rukki. 
Kristiina kehrää omien lampaiden villoista lankaa ja vanha on
 myös Kristiinan mummon rukki.


Jotenkin olin niin kiireinen sunnuntaina, etten ehtinyt kuvaamaan kurssilaisten kehrättyjä vyyhtejä. Kutakuinkin tämän näköisiä heilläkin oli, vaikka nämä ovatkin minun kehräysharjoituksia. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vanhan mallin mukaan kudottu rekipeitto

Kesätyöksi otin kutoa Keski-Suomen museoon tulevaan uuteen näyttelyyn rekipeiton. Vanha malli oli kudottu mustien lampaiden villasta ja ...