Säästöistä puhutaan, ...

Vaikka viime viikolla olin vain alkuviikosta työmaalla oli kotitalousneuvonnassa riittänyt kutojia myös helatorstaina ja viikonloppunakin. Loimet alkavat olla vähissä ja vain muutamia kapeampia mattoloimia on jäljellä, hieman poppanaa, taalainsidos kaitaliina ja leveä sängynpeittopoppanaloimi, jonka ehdin niukin naukin laittaa kudontakuntoon kesäksi. Työaika ei millään riitä pitämään huolta siitä, että kaikissa kangaspuissa olisi loimia tarjolla, vaikka olen ylitöinäkin niitä laittanut! Kysyntää olisi ja kaikista puista loimet vaan katoaa? Toiminta onkin ollut vilkaampaa kuin edellisenä keväänä -johtuisiko siitä, että olen tullut tutummaksi vai siitä, että kudontainnostus on tarttuvaa?

Kuulin huhuja, että jälleen mietitään uusia säästökohteita vapaa-aikatoimessa ja kotitalousneuvonnankin kohtalo on mietinnän alla? Kotitalousneuvonnassa aloitettiin säästäminen jo pari vuotta sitten muuttamalla ohjaajan työaika osa-aikaiseksi, mikä on käytännössä osoittautunut riittämättömäksi. Uskoisin kuitenkin, että säästötoimista päättävät ymmärtävät kotitalousneuvonan arvon ja tarpeellisuuden henkisen hyvinvoinnin ylläpitäjänä ja kansallisen käsityökulttuurin säilyttäjänä Äänekoskella. Kotitalousneuvonta on vuosien aikana tarjonnut käsitöistä innostuneille naisille ja muutamalle miehellekin innostavan ympäristön toteuttaa itseään kankaita kutomalla, roppakaupalla hyvää mieltä, onnistumisen iloa ja tekemällä oppimista, mitä on todella vaikea mitata taseilla tai muilla mittareilla! Lukemattomat määrät on täällä solmittu ystävyyssuhteita, verkostoiduttu ennenkuin verkostoitumisesta on vielä tiedetty mitään? Kuntokin on kohentunut ja parisuhde parantunut kangaspuita paukuttamalla, mikä on kuulemma todistettukin! Loimien väliin raidoiksi on monet surut, huolet ja ilon aiheet kudottu.

Kutomalla on jaettu hyvää mieltä lähimmäisille, ystäville ja tuttaville itsetehtyjen taidokkaiden kudonnaisten muodossa ja samalla säilytetty tärkeä osa kansallista kudontakulttuuria. Voidaanko millään mitata luottamusta omaan osaamiseen ja käsien taitoon tai tunnetta, että vielä vanhanakin voi olla hyödyksi kiireisille ja ehkä osaamattomammille läheisilleen?